Espoo – lähiluontoa vai betoniviidakkoa

Pitäisikö Espooseen rakentaa tiiviisti ja korkealle kerrostalojen muodossa vai suosia matalaa ja laajaa omakotitaloasutusta? Tämä on kysymys, joka minulle on useasti esitetty vaalikampanjoiden yhteydessä. Ikävä kyllä tähän kysymykseen ei ole selkeää vastausta, vaan ensin pitää esittää muutama täsmentävä kysymys. Yksi ydinkysymys on, rakennetaanko Espoota nykyisille vai tuleville asukkaille. Pitääkö Espoon kasvaa, ja jos pitää niin millä tavalla ja kenen ehdoilla? Tällä hetkellä Espoon kasvu on kaupungin talouden, yhteisöllisyyden, kulttuurin ja turvallisuuden kannalta negatiivinen asia. Espoo on nimittäin tällä hetkellä muuttotappiokunta mitattaessa Suomen kuntien välistä muuttoa, ja kasvaa ainoastaan ulkomaalaisen väestön ansiosta. Espoon väestö kasvoi viime vuonna 3065 henkilöllä, mutta vieraskielisten määrä kasvoi 3428 asukkaalla. 

Ensisijaisesti Espoon ei siis pitäisi kasvaa, vaan kasvua ja samalla muuttotappiota pitäisi saada hillittyä. Kun tämä asia saadaan Espoon tarinaan, voidaan alkaa miettimään, millaisessa Espoossa haluamme asua. Useimmat espoolaiset tuntuvat kaipaavan kotikaupungiltaan tilaa ja lähiluontoa. Tässä asiassa minä olen täysin samaa mieltä. Niin lasten kuin aikuistenkin henkisen hyvinvoinnin kannalta on tärkeää päästä liikkumaan ja viettämään aikaa luonnossa; Irtautua hetkellisesti kaupungin hulinasta ja antaa mielen levätä.

Yleisesti ottaen tulisi siis välttää tiivistä ja korkeaa rakentamista, mutta ei kuitenkaan täysin. Espoossa on paljon erityyppisiä alueita ja niille alueille, joille on jo rakennettu hyvin kaupunkimaista asutusta, voitaisiin hyvin jatkaa tiivistä ja korkeaa rakentamista; radan varsilta ja metroasemien läheisyydestä harva lähtee etsimään sitä luonnonrauhaa nykyisinkään. Espoon vetovoima on mielestäni nimenomaan se, että Espoo on suuri kaupunki pienen kaupungin tunnelmalla. Tämän omaleimaisen piirteen Espoo on kuitenkin kovaa vauhtia menettämässä. Kokoomus on vihervasemmiston tuella tekemässä Espoosta kovaa vauhtia monikulttuurista, globaalia suurkaupunkia. Tämä näkyy erityisesti kiistanalaisesta Espoon pohjois- ja keskiosien yleiskaavasta, jonka avulla tuosta kohtalaisen harvaan asutusta alueesta ollaan kehittämässä uutta slummia Espooseen. Tämä ei monia miellytä ja se näkyykin jo siinä, että Espoosta on muuttamassa pois ne, joilla on varaa valita.

Jos haluamme säilyttää Espoon oman identiteetin, on kiinnitettävä tarkasti huomiota kaavoittamiseen, jolla on valtava merkitys siihen, millaisessa Espoossa tulevaisuudessa asumme.