Ilmastonmuutos

Vuoden 2019 eduskuntavaaleista piti tulla ilmastovaalit, mutta ei näköjään tullutkaan. Maahanmuutto nosti päänsä vahvasti esiin ja ilmasto näyttää jäävän poliittisissa puheissa taustalle. Ei kuitenkaan unohdeta sitä kokonaan. On tärkeää, että ilmastopolitiikkaan ottavat osaa kaikki poliittiset osapuolet, jotta saataisiin aikaiseksi mahdollisimman hedelmällistä keskustelua. Näin voimme löytää ratkaisuja, jotka ottavat huomioon kaikki niinkin monimutkaisen asian kuin ilmastopolitiikan vaikutukset. Suomessa ei valitettavasti osata käydä kovinkaan rehellistä keskustelua juuri mistään ihmisiä poliittisesti jakavasta aiheesta. Hyvin usein päädytään vain toistamaan maailmalta kuultuja sloganeita välittämättä siitä, mitä niiden taustalla piilee. Puhutaan esimerkiksi ilmastonmuutoksesta ja maapallon lämpenemisestä ja sillä verukkeella vaaditaan suomalaisia kiristämään vyötä. Samalla unohdetaan, että Suomella ei ole juurikaan vaikutusmahdollisuuksia siihen, lämpeneekö ilmasto vai ei.

Jos olisimme aidosti kiinnostuneita maapallon elinvoimaisuudesta, puhuisimme saastuttamisesta emmekä ilmastonmuutoksesta. Silloin nousisi esiin muun muassa se, kuinka paljon saasteita kaadetaan vesistöihin ja ketkä niitä kaatavat. Suomalaisten syntisen yksityisautoilun sijaan puhuttaisiin lentoliikenteestä. Ennen kaikkea puhuttaisiin niistä saasteista, jotka syntyvät, kun Kiinasta rahdataan kertakäyttötavaraa ympäri maailmaa, myös Suomeen. Kiinnostaako ketään puhua siitä, että globaalin tuotannon sijaan siirryttäisiin globaalisti paikalliseen tuotantoon kaikissa mahdollisissa asioissa? Voisiko tämä vähentää ilmansaasteita? Tämä taitaisi kuitenkin rokottaa liikaa globaalien yritysten voittoja, kun tuotanto siirtyisi maihin, joissa on pakko kiinnittää huomiota saastuttamiseen ja työntekijöille on tarjottava inhimilliset olosuhteet ja maksettava kunnon palkkaa.

Nykyisessä ilmastopolitiikkakeskustelussa tuntuu useimmiten olevan kyse talouspolitiikasta. Siitä, kuka saa tuottaa mitä, kuinka paljon ja mihin hintaan. Kun ilmastopolitiikkaa lähdetään tekemään raha edellä, ei lopputulos voi olla muuta kuin tyhjänpäiväistä poliittista jargonia ja omaneduntavoittelua. Suomen osuus maailman hiilidioksidipäästöistä on 0,14 % joten vaikka suomalaisia kuritettaisiin kuinka, joka ikinen suomalainen ryhtyisi kasvissyöjäksi, lopettaisi autoilun ja asuntojensa lämmittämisen, ei vaikutus maapallon kokonaiskuvassa voi olla tätä suurempi. Samalla kuin Suomen hiilidioksidipäästöt vähenevät vuosi vuodelta, kasvoivat maailman hiilidioksidipäästöt viime vuonna arviolta 2,7 %, eli noin 20 kertaa Suomen kokonaispäästöjen verran. Siksi tässä, kuten kaikessa politiikassa, pitäisi muistaa pitää ennen kaikkea huolta oman kansan hyvinvoinnista. Meidän suomalaisten tulisi keskittyä pitämään huolta omasta luonnostamme tavoilla, jotka parantavat meidän hyvinvointiamme. Koska suomalaiset osaavat useimmiten tehdä asiat paremmin ja rehellisemmin kuin muut, ei meidän pitäisi välittää Pariisin ilmastosopimuksista tai siitä, mitä EU ja globalistit meille sanovat, vaan sen sijaan meidän pitäisi tehdä Helsingin ilmastosopimus ja antaa muille ohjeita ja neuvoja siitä, kuinka maapallomme elinvoimaisuutta pitäisi suojella. Meidän pitäisi vaatia muita noudattamaan suomalaisia standardeja saastuttamisen tasossa.

Pitää muistaa, että ei ole mitään järkeä puhua siitä, kuinka paljon yksi suomalainen kuluttaa yhteen afrikkalaiseen tai aasialaiseen verrattuna, vaan siitä, kuinka paljon Suomi yhteiskuntana saastuttaa huomioiden valtion pinta-alan. Suomalaisten on turha tuntea huonoa omaatuntoa saastuttamisestamme niin kauan, kun olemme yksi maailman vähiten saastuttavista maista.

Tästä päästäänkin siihen tärkeimpään ja samalla arimpaan aiheeseen: kuinka esimerkiksi Kiinan ja Intian saastuttaminen saataisiin kuriin. Molempien maiden suurin ongelma on väkiluku. Heitä on yksinkertaisesti liikaa. On myös muistettava, että köyhistä maista ihmisten siirtäminen Eurooppaan ei auta vaan ainoastaan pahentaa ongelmaa. Sillä on kaksi vaikutusta; köyhien maiden ihmiset voivat jatkaa lisääntymistään, koska ainahan sitä voi muuttaa länsimaihin pakoon köyhyyttä. Toisaalta länsimaissa he saastuttavat huomattavasti enemmän kuin lähtömaissansa. Tämä on aie, josta kukaan ei tunnu uskaltavan puhua. Niin kauan kuin siitä ei puhuta, ei voida rehellisesti väittää, että olisi aidosti kiinnostunut luonnon suojelemisesta tai ilmastosta. Vaikeaksi tätä aihetta ei tee pelkästään suvaitsevaiston hysteerinen rasistiksi leimaaminen, vaan myös se, että helppoja ratkaisuja ei ole olemassa. Joka ikisellä maalla olisi teoreettinen mahdollisuus hallita omaa väestönkasvuaan. Esimerkiksi yhdenlapsen politiikalla on todistettavasti radikaalit seuraukset. Tätä politiikkaa ei kuitenkaan yksikään maa Kiinaa lukuun ottamatta ole lähtenyt noudattamaan, vaikka maailmassa on vaikka kuinka paljon maita, joissa väestömäärä tuplaantuu 20-30 vuoden välein.

Mitä meidän suomalaisten pitäisi sitten tehdä. Ilmaston muutokseen me emme voi vaikuttaa. Muille maille me voimme esittää vaatimuksia, mutta he tuskin ovat niistä kiinnostuneita. Me voimme pitää huolta lähiympäristöstämme, toteuttaa monimuotoista energiapolitiikkaa, pitää omat luonnonvaramme suomalaisten hallussa, ylläpitää korkeita standardeja ja pyrkiä jatkuvasti vähäpäästöiseen tuotantoon. Etsiä aktiivisesti uusia luontoystävällisiä ratkaisumalleja, sekä kannustaa kestävään ja vähän kuluttavaan elämäntapaan. Pieni maa ei koko maailman ongelmia voi ratkoa, mutta me voimme antaa loistavan esimerkin siitä, miten ympäristöystävällinen yhteiskunta luodaan uhraamatta kansamme hyvinvointia.

Viitteitä:

https://tilastokeskus.fi/til/khki/2017/khki_2017_2018-05-24_kat_001_fi.html
http://www.europarl.europa.eu/news/fi/headlines/society/20180301STO98928/kasvihuonekaasupaastot-eu-ssa-ja-maailmalla-infografiikka
https://www.eco-business.com/news/india-and-china-drive-global-uptick-in-carbon-emissions/
https://www.talouselama.fi/uutiset/mika-pettymys-koko-euroopan-hiilidioksidipaastot-kasvoivat-suomi-naytti-mallia-muille/714f2923-0350-3890-8b4b-2568113ce8f6

Lasten hyvinvointi

Lasten hyvinvointi on erittäin laaja aihe, joka koskettaa lähes kaikkia yhteiskunnan osa-alueita. Siksi sen käsittely yhdessä kirjoituksessa on todella haasteellista. Koen kuitenkin tärkeäksi kirjoittaa ajatuksiani lasten hyvinvoinnista, koska se on perimmäinen syy, miksi olen ylipäätään ryhtynyt poliittisesti aktiiviseksi.

Politiikassa ja yhteiskunnan kehityksessä isot muutokset tapahtuvat usein hyvin hitaasti. Meidän on kuitenkin muistettava, että ne päätökset, joita me teemme nyt, ratkaisevat pitkälti sen, minkälaisessa Suomessa lapsemme tulevat elämään. Ja edelleen sen, minkälaisessa maailmassa he joutuvat kasvattamaan omat lapsensa. Jos me aidosti välitämme lapsistamme, on meidän kyettävä kohtaamaan uhat ja haasteet rehellisesti, välittämättä siitä minkälaisia leimoja meihin ehkä liitetään näin tehdesämme.

Lapsen hyvinvointi lähtee kotoa. Kotoa, jossa on turvallista olla, jääkaapista löytyy ruokaa ja vaatekaapista puhtaita vaatteita. Isä ja äiti elävät sopuisasti ja toimivat hyvinä roolimalleina niin sukupuolirooleista, suvaitsevaisuudesta, välittämisestä kuin vastuunkantamisestakin. Riitojakin tällaiseen kotiin mahtuu, mutta riitojen jälkeen sopu löytyy keskustelemalla. Töitä tehdään sopivasti niin, että taloudellisesti pärjätään, mutta energiaa jää myös perheen yhteiselle ajalle. Lapset saavat apua kotiläksyihin ja heillä on turvallinen aikuinen, jolta kysyä tarvittaessa neuvoa. Lapsi uskaltaa testata rajojaan turvallisin mielin, koska tietää, että rajat ovat kuitenkin selvät ja niistä pidetään kiinni.

Nämä ovat perusasioita, mutta aikana, jolloin itseään suvaitsevaisena pitävät yrittävät mädättää perusarvomme, voidaan näinkin yksinkertaisten asioiden sanominen kokea provosointina. Lasten hyvinvointi lähtee niistä perusarvoista, joiden pohjalta me heitä kasvatamme, ja joiden varaan me yhteiskuntaamme rakennamme. Meillä suomalaisilla on omat vahvat arvomme, joista meidän on pidettävä kiinni; omasta kansasta huolehtiminen, osaamiseen panostaminen, rehellisyys, naisten ja lasten asettaminen etusijalle, ahkeruus vaatimattomuus ja luonnonläheisyys. Näitä arvojamme uhataan nykyisellä monikulttuurisuuden ihannoimisella, joka tuo mukanaan seuraavia arvoja: rasismi, seksuaalivähemmistöjen murhaaminen, lapsiavioliitot (lue: lasten systemaattinen raiskaaminen), naisten alistaminen, lasten rituaalisilpominen, vääräuskoisten murhaaminen, fasismi, sanavapauden rajoittaminen ja riistäminen. Tämä lista antaa suuntaa niistä haasteista, joita yhteiskuntamme tänä päivänä kohtaa.

Meillä aikuisilla on vastuu pitää kiinni omista arvoistamme, jotta lapsillamme olisi mahdollisuudet hyvään tulevaisuuteen. Jotta he voisivat nauttia koulunkäynnistä, hyvästä terveydenhuollosta, puhtaasta ja hyvinvoivasta luonnosta. Jotta vahvalla pohjalla toimiva talous loisi uskoa tulevaisuuteen ja nuorten halu perustaa perheitä vahvistuisi. Näin lapsemme voisivat kasvaa yhteiskunnasta, jossa isovanhemmista pidettäisiin hyvää huolta ja he voisivat luottaa siihen, että aikanaan heistäkin huolehditaan. Ihmisillä on luontaisesti tarve kuulua osaksi jotain ryhmää. Vahva tunne siitä, että on tärkeä osa jotain suurempaa kokonaisuutta luo yhteenkuuluvuuden tunnetta ja vahvistaa halua pitää itsekin huolta yhteisistä asioistamme. Lapsiemme pitää saada muodostua osaksi sukupolvien ketjua, osaksi kansaa jolla on oma historiansa, kulttuurinsa ja kielensä. He eivät ole vain yksilöitä suuressa massassa ihmisiä, joita ei yhdistä mikään, vaan he voivat luottaa siihen, että ympärillä olevat ihmiset jakavat heidän perusarvonsa.

Aivan kuten terve lapsi haluaa kokea, että hän on vanhemmillensa se kaikkein tärkein, haluaa terve kansalainen kokea olevansa hallitukselleen se kaikkein tärkein. Se, jonka hyvinvointi laitetaan etusijalle. Kuitenkin Suomen nykypolitiikka johtaa näiden lasten oikeuksien jatkuvaan kyseenalaistamiseen ja karsimiseen. Aikuisten oikeus lapseen on nostettu tärkeämmäksi arvoksi kuin lapsen oikeus isään ja äitiin. Lasten oikeus hyvään kouluun ollaan viemässä lisäämällä koko ajan opettajien kuormaa ja samalla vähentämällä resursseja. Lapsen oikeus hyvään terveydenhuoltoon yritetään romuttaa yksityistämällä Suomen aikanaan maailmalla ihailtu terveydenhoitojärjestelmä. Suomen puhdas luonto ollaan alistettu ulkomaalaisten yritysten riiston alaisuuteen ilman mitään vastuuta jälkihoidosta. Suomalaisten oikeus omaan kulttuuriin ollaan poistamassa kovaa vauhtia monikulttuurisuusagendan nimissä. Pitkään taisteltiin oikeudesta opiskella suomenkielellä, mutta tästä oikeudesta luovuttiin korkeakouluissa yllättäen ilman minkäänlaista taistelua. Lapsen oikeus lähimetsiin viedään sillä perusteella, että tarvitaan lisää asuntoja. Lapsen oikeus terveelliseen ruokaan vaarannetaan tuhoamalla suomalainen ruoantuotanto koska on halvempaa tuoda ruokaa toiselta puolelta maapalloa kuin tuottaa sitä itse. Oikeus menestyvään kotimaahan ollaan luovuttamassa ilmastonmuutoksen varjolla, kun teollisuus ja työpaikat siirretään ulkomaille sallivampiin ja saastuttavampiin maihin.

Nyt on korkea aika tehdä politiikkaa suomalaisten lasten hyvinvointi edellä. Vaadi, että sinä ja sinun lastesi tulevaisuus on tärkeämpi kuin globalistien unelmat monikulttuurisuudesta. Itse ainakin haluan tehdä parhaani taatakseni omille lapsilleni ja toivottavasti myös tuleville polville mahdollisimman hyvän paikan elää, ja toivon, että mahdollisimman moni suomalainen herää viimeistään nyt ajattelemaan asioita.

Kyllä ne suomalaisetkin

Yksi ”suvaitsevaisen” median tapa puolustella ulkomaalaisten Suomessa tekemiä rikoksia on muistuttaa meitä siitä, että kyllä ne suomalaisetkin. Tämä aivoton tapa argumentoida on taas nostanut päätään, kun julkisuuteen nousi Oulussa tapahtunut lasten systemaattinen saalistaminen seksuaalirikosten uhreiksi. Kun käydään yhteiskunnallista keskustelua tällaisista asioista, olisi hedelmällistä, jos keskittyisimme niihin asioihin, joihin voimme politiikalla vaikuttaa. Tämä olisi oleellista ymmärtää, jos haluamme saada jotain konkreettista aikaiseksi pelkän pöyristymisen ja voivottelun sijaan.

Mitä tahansa ongelmia pohtiessa, tulee ensin hyväksyä tosiasiat, jotta voimme lähteä etsimään ratkaisuja. Ensimmäinen fakta on se, että jos Suomeen päästetään tietyn kulttuuritaustan omaavia ihmisiä, yksi seuraus on se, että nämä kulttuurinrikastajat tulevat raiskaamaan suomalaisia naisia ja lapsia (viite 1). Tilastokeskuksen mukaan ulkomaalaiset tekivät Suomessa 529 seksuaalirikosta vuonna 2017, joista 286 oli raiskauksia. Tämä on 30,5 % kaikista Suomessa tehdyistä raiskauksista. Siis lähes kolmannes raiskauksista on 4,5 % vähemmistön tekemiä. Ja ei siinä vielä kaikki, 11,9 % kaikista raiskauksista oli irakilaisten tekemiä. 199 raiskausta enemmän pelkästään yhtenä vuonna (viite 2 ja 3). No, mikä sitten olisi toimiva ratkaisu? Aika yksinkertaisesti, älä päästä näitä ihmisiä maahamme!

Tässä päästäänkin eroon suomalaisten ja ulkomaalaisten tekemien raiskausten välillä ja siihen, mihin voimme yksinkertaisilla poliittisilla päätöksillä vaikuttaa. Jos alkaisimme noudattamaan nollatoleranssia haittamaahanmuuton suhteen, romahtaisi ulkomaalaisten tekemien raiskausten määrä. Mikä sitten olisi se negatiivinen vaikutus yhteiskuntaamme, jos emme enää ottaisi haittamaahanmuuttajia vastaan? Vastaus on; ei mikään. Jokainen teistä varmaan ymmärtää, että tätä samaa poliittista toimenpidettä emme voi soveltaa suomalaisiin. Me tiedämme, että osa Suomeenkin syntyvistä poikalapsista kasvaa vuosien varrella raiskaajiksi. Emme silti voi lopettaa poikalasten synnyttämistä ilman yhteiskuntamme tuhoutumista, eikä tätä muutenkaan olisi mahdollista toteuttaa millään yksinkertaisella poliittisella päätöksellä.

Lievempiäkin toimenpiteitä toki löytyy; Miten olisi, että miehet ja naiset, jotka eivät ole keskenään naimisissa, eivät saa viettää aikaa yhdessä ilman valvontaa? Ei mielestäni kuulosta erityisen vapaalta yhteyskunnalta. Entä alkoholin täyskielto? Osa raiskauksistahan tapahtuu humalatilassa. Vähenisivätkö suomalaisten tekemät raiskaukset kieltolailla? Ehkä, mutta kieltolakia on jo kertaalleen kokeiltu, eikä se noin yleisesti ottaen toiminut erityisen hyvin. Ulkomaalaisten tekemiin raiskauksiin ehdotetaan kotouttamiskoulutusta. Eli kerrotaan aikuisille miehille, että lapsia ei saa raiskata. Ainoastaan ihminen, joka pitää kaikkia haittamaahanmuuttajia vähä-älyisinä, voi kuvitella, että tällainen toimisi. Tämä onkin nykyisen maahanmuuttopolitiikan ydin: maahanmuuttajia kohdellaan kuin kehitysvammaisia lapsia, jotka eivät ymmärrä mistään mitään ilman, että suomalaiset ovat heitä neuvomassa ja kädestä pitäen opastamassa.

Kirjoittaessani tätä joudun jatkuvasti selittämään itselleni, että kyllä, nämä asiat pitää sanoa ääneen. ”Kyllähän ne suomalaisetkin…” argumentti on niin typerä, että on surullista joutua kirjoittamaan tästä. Me suomalaiset emme ole idiootteja. Haluan uskoa, että jokainen, joka kuulee tuon selityksen suvakkipoliitikolta tai mediasta, ymmärtää että häntä ohjataan katsomaan muualle eikä kohtaamaan todellisuutta. Haluan uskoa, että suomalaiset heräävät seuraavissa vaaleissa todellisuuteen ja äänestävät moraalinsa mukaan.

Viitteet